Vääristymät nykytilaa tutkittaessa

Muistamme parhaiten viimeaikaiset tai jotenkin erityiset tapahtumat. Tämä on ymmärrettävää, sillä vaikka pystymme tekemään kuinka hienoja tietojärjestelmiä, pääkopan sisäinen käyttöjärjestelmämme on metsästä-keräilijä-ajoilta tuhansien vuosien takaa. Merkittäviä päivityspaketteja ei siihen toistaiseksi ole tullut ja tuskin on lähiaikoina odotettavissakaan.

Noilta ajoilta peräisin oleva ohjelmisto pyrkii fiksusti alhaiseen energian kulutukseen ja optimoimaan rajallista muistikapasiteetin käyttöä. Säästöperiaatteen mukaisesti vanhoista asioista ei kannata kovin tarkkoja yksityiskohtia muistiin tallentaa. Selviytymiseen on likimain riittänyt hähmäinen muistikuva, ettei kannata syödä saman näköisiä marjoja, mitkä päättivät naapuriluolassa asuneen lajikumppanin kulinaristisen seikkailun muutama auringonlasku sitten. Erityisiin tapahtumiin taas on ollut viisasta kiinnittää tarkempaa huomiota jo siksikin, että ne ovat mahdollisia vaaroja tai ehkäpä jotenkin hyödyllisiä. Kun samanlaisina toistuneet asiat eivät ole tähänkään asti erityisemmin vahingoittaneet tai tuoneet hyötyä, niihin tuskin kannattaa jatkossakaan kovin tarkkaan kiinnittää huomiota.

Tämä kaikki aistien luokittelu tapahtuu automaattisesti ja hyvä niin, sillä se vapauttaa aivokapasiteettiamme merkityksettömiksi luokitelluilta ärsykkeiltä. Erilaisista aistiärsykkeistähän ei etenkään luomassamme nykymaailmassa ole varsinaisesti niukkuutta.

Mielenkiintoinen tavallisuus

Nykymaailmassa tämä viimeaikaisten ja erikoisten tapahtumien korostumisen vinouma voi vaikuttaa päätöksentekoon ja arviointiin, koska helposti annamme liikaa painoarvoa viimeaikaisille tapahtumille ja aliarvioimme pidemmän aikavälin trendejä. Sisälogistiikan nykytila-analyysejä tehdessämme meitä kiinnostaa erityisesti asiakkaidemme toistuvat rutiinit. Toisin sanoen tylsä arki, eli se mitä tapahtuu päivittäin, tunneittain, toistuu usein ja suunnilleen samalla tavalla.

Nykytilan ymmärtämisen ja kehittämisen kannalta isolla volyymillä on paljon suurempi merkitys kuin muutamilla poikkeuksen poikkeuksilla, jotka tosiaan jäävät parhaiten mieleen ja joista saa kyllä helposti jutun aihetta. Jos työnteon arki on ihan oikeasti poukkoilua ja sarja erikoisia yksilöllisiä tapahtumia, ei tärkeintä kehityskohdetta tarvitse sen pidempää miettiä; Toiminta on ensin stabiloitava. Vain stabiilissa työympäristössä toimintaa pystytään ennakoimaan, vaihtelu on hallittavissa rajoissa ja ylipäätään tiedetään mitä tehdään.

Rutiinit ratkaisevat

Kun toistoja on paljon, pientenkin asioiden merkitys kasvaa ja kumuloituu. Rutiininomaisessa tehtävässä täytyy ehkä vähän väliä etsiä tai odottaa jotain, käydä hakemassa jostain tuloste tai nyhrätä tarkoitukseen sopimattomalla työkalulla. Tuollaisiin hukkuu päivittäin monen ihmisen aikaa, jonka voisi käyttää arvon tuottamiseen asiakkaille. Sujuvaa työtä jatkuvasti häiritsevät asiat lisäksi turhauttavat.

Jokaista työtä kannattaakin tarkastella vaiheina. Mitä työssä oikeasti tapahtuu, miksi ja miten vaiheista siirrytään seuraaviin? Siinä ohessa nousee ajankäytön lisäksi usein esiin myös laatuun, ergonomiaan, turvallisuuteen ja tiedonkulkuun liittyviä asioita. Työyhteisön kyvykkyyskin jakautuu tyypillisesti koko lailla normaalijakauman mukaan. Yksittäisten sankareiden ja vetelehtijöiden tekeminen ei pitkällä tähtäimellä ole ratkaisevaa, vaan enemmistön. Sen vuoksi on huomattavasti hyödyllisempää saada koko porukka tekemään hieman turvallisemmin, laadukkaammin ja tehokkaammin kuin panostaa yksilösuorituksiin. Rutiinit ratkaisevat tuloksen ja rutiineja kehittämällä saat parempia tuloksia.

Eteenpäin, sanoi *[Valitse sopiva vaihtoehto tekstin lopusta]

Siispä kun kehitetään esimerkiksi tuotantoa tai sisälogistiikkaa, on keskityttävä koko ajan ”isoon kuvaan” ja toistuviin asioihin, jotka asiakkaan näkökulmasta eivät tee tuotteesta tai palvelusta yhtään parempaa. Tekemistä on seurattava ulkopuolisen silmin kokonaisuutena ja aina kannattaa tekijöiden kanssa keskustella, mitkä asiat koetaan hiekoittavan sujuvaa työntekoa. Kunhan keskusteluissa muistaa, ettei keskitytä liikaa viimeaikaisiin ja erikoisempiin sattumuksiin, vaan rutiineihin ja mihin suuntaan asiat ovat menossa. Siten huomataan asioita, jotka kannattaisi tehdä fiksummin.

Osa asioista saattaa olla hyvinkin merkittäviä, osa taas pikkujuttuja, mutta kaikki vievät parempaan suuntaan ja mielekkäämpään tekemiseen. Niitä pikkujuttujakaan ei kannata väheksyä, sillä niillä voi lopulta olla ratkaiseva merkitys esimerkiksi työn selkeyteen ja työssä viihtymiseen. Sitä kautta vaikutusta edelleen turvallisuuteen sekä työn laatuun, tehokkuuteen ja lopulta firman katteeseenkin.

* X) mummo lumessa Y) Jutila Z) Ziirron kehitysinssi

Mikä on Ziirto?

Ziirto on 2020 perustettu sisälogistiikan ja tuotannon kehittämiseen erikoistunut asiantuntijayritys. Yleisin kysymys meille on ”myydäänkö jotain varastonhallintasoftaa?” Emme myy, koska osallistumme objektiivisina ja puolueettomina kumppanina ja asiantuntijana jatkuvasti erilaisiin kilpailutuksiin. Meiltä halutaan käytännönläheistä sisälogistiikan konsultointia, ja sitä myös toimitamme. Ziirron ydinporukan muodostaa tällä hetkellä noin kymmenen kehitysinsinööriä. Toimimme ympäri Suomea ja meillä on toimipisteet Vantaalla, Tampereella ja Turussa. Tunnetuin palvelumme on Work Study 360® analyysi, joita teemme vuosittain kymmeniä. Caset-sivulta löydät useita case-esimerkkejä miten olemme kehittäneet eri yritysten sisälogistiikkaa. Asiakkainamme ovat tuotannon ja sisälogistiikan kehittämisestä ja sujuvoittamisesta kiinnostuneet PK-yritykset aina isoihin pörssiyhtiöihin. Yrityksen toimitusjohtajana toimii Mika Eskola. Yrityksen omistus on sataprosenttisesti suomalainen.