Mitä tapahtuu, kun varaston tärkein osaaminen on yhden ihmisen päässä?

Sisälogistiikka

Mitä tapahtuu, kun varaston tärkein osaaminen on yhden ihmisen päässä?

Kun varaston tärkein osaaminen on vain yhden ihmisen päässä, toiminta on vahvaa niin kauan kuin hän on paikalla. Loman, sairastumisen tai lähdön kohdatessa riski realisoituu.

Ziirto · 6 min lukuaika

Tässä artikkelissa pääset lukemaan muunmuassa seuraavista:

✅ Miksi avainhenkilöriski uhkaa toimitusvarmuutta
✅ Miksi perehdytys ei ole pelkkä varastokierros
✅ Miten osaamismatriisi tekee osaamisen näkyväksi
✅ Miten hiljainen tieto saadaan yhteiseksi osaamiseksi

Monessa varastossa tai tuotannon logistiikassa on henkilö, jolta kaikki käyvät kysymässä neuvoa.

Hän tietää, missä erikoisemmat osat sijaitsevat, miten järjestelmän poikkeustilanteet ratkaistaan, mitä asiakkaan erityisohje tarkoittaa ja kenelle pitää soittaa, kun vastaanotossa oleva toimitus ei vastaa ennakkotietoja.

Osaava ja kokenut työntekijä on yritykselle suuri voimavara. Samalla toimintaan syntyy riski, jos tärkeä osaaminen on vain yhden tai muutaman ihmisen varassa.

Mitä tapahtuu, kun avainhenkilö on lomalla, sairastuu tai vaihtaa työpaikkaa?

Perehdytys ei ole varastokierros

Perehdytys tarkoittaa helposti sitä, että uudelle työntekijälle näytetään tilat, esitellään työtoverit ja annetaan muutama työohje luettavaksi.

Tämän jälkeen oppiminen tapahtuu työn ohessa.

Käytännössä uusi työntekijä seuraa kokeneempaa kollegaa ja omaksuu hänen tapansa toimia. Jos työn tekemiseen ei ole yhteistä vakioitua menetelmää, jokainen perehdyttäjä voi opettaa saman tehtävän hieman eri tavalla.

Lopputuloksena työpaikalle syntyy useita rinnakkaisia toimintatapoja.

Hyvän perehdytyksen pitäisi vastata ainakin seuraaviin kysymyksiin:

  • Mitä tehtävässä tehdään ja miksi?
  • Missä järjestyksessä työvaiheet suoritetaan?
  • Miten työ kirjataan järjestelmään?
  • Mitkä ovat yleisimmät poikkeamatilanteet?
  • Milloin työntekijä voi ratkaista tilanteen itse?
  • Milloin tarvitaan esihenkilön tai muun asiantuntijan apua?
  • Mitä turvallisuusriskejä tehtävään liittyy?

Perehdytys ei ole yksittäinen tapahtuma. Se on prosessi, jonka lopuksi pitää myös varmistaa, että työntekijä osaa tehtävän.

Osaamismatriisi tekee tilanteen näkyväksi

Osaamismatriisi on yksinkertainen työkalu, jolla kuvataan, mitä tehtäviä toiminnassa on ja kuka osaa tehdä niitä.

Matriisissa voidaan seurata esimerkiksi vastaanoton, hyllytyksen, keräilyn, pakkaamisen, lähettämisen, inventoinnin ja järjestelmien käytön osaamista. Samalla voidaan tunnistaa tehtävät, joiden tekeminen on vain yhden henkilön varassa.

Osaamismatriisin tarkoitus ei ole arvostella työntekijöitä. Sen avulla selvitetään, onko organisaatiolla riittävä osaaminen toiminnan turvaamiseksi.

💡 Matriisi auttaa suunnittelemaan:

perehdytystä
✅ työkiertoa
✅ sijaisuuksia
✅ koulutuksia
✅ rekrytointeja
✅ osaamisen ylläpitoa.

Osaaminen ei myöskään ole pysyvä tila. Harvoin tehtävä työ unohtuu, järjestelmät muuttuvat ja toimintatavat kehittyvät. Siksi osaamismatriisia pitää päivittää säännöllisesti.

Hiljainen tieto pitää saada yhteiseksi osaamiseksi

Kaikkea osaamista ei voida kirjoittaa työohjeeseen. Kokeneella työntekijällä on usein paljon hiljaista tietoa, joka on muodostunut vuosien aikana.

Tämä tieto kannattaa tunnistaa ennen kuin se katoaa organisaatiosta.

Käytännössä se voi tarkoittaa työvaiheiden havainnointia, poikkeustilanteiden dokumentointia ja kokeneiden työntekijöiden osallistamista perehdytysmateriaalien tekemiseen.

Tavoitteena ei ole tehdä jokaisesta työntekijästä samanlaista. Tavoitteena on varmistaa, että kriittiset tehtävät voidaan hoitaa turvallisesti ja laadukkaasti riippumatta siitä, kuka sattuu olemaan työvuorossa.

”Hiljainen tieto kannattaa tunnistaa ennen kuin se katoaa organisaatiosta.”

Osaaminen on osa toimitusvarmuutta

Logistiikan suorituskyky ei synny vain järjestelmistä, kalustosta ja layoutista. Se riippuu myös siitä, osaavatko ihmiset käyttää niitä oikein.

Puutteellinen perehdytys näkyy virheinä, kyselyinä, odottamisena ja työn uudelleen tekemisenä. Osaamisen henkilöityminen taas tekee toiminnasta haavoittuvaa.

Siksi perehdytys ja osaamismatriisi eivät ole vain henkilöstöhallinnon työkaluja. Ne ovat osa päivittäisjohtamista, toiminnan jatkuvuutta ja toimitusvarmuutta.

Paras hetki jakaa osaamista on ennen kuin sen puuttuminen pysäyttää työn.

Katsotaan yhdessä, mihin teidän prosessissanne aika oikeasti kuluu.

Jutellaanko lisää?

Jos ei tule tulosta, ei tule laskua. Ziirto – Sisälogistiikan uusi taso.

OTA YHTEYTTÄ

Mitäpä sanot, olisiko aika kehittää teidänkin sisälogistiikkaanne?

ANTTI PAJUKIVI

Kehitysinsinööri

+358 50 5513100

        

Tuotanto ei saisi odottaa materiaalia – miten täydennykset kannattaa järjestää?

Sisälogistiikka

Tuotanto ei saisi odottaa materiaalia – miten täydennykset kannattaa järjestää?

Tuotannon työntekijän pitäisi valmistaa tuotetta, ei etsiä osia. Silti materiaalien etsimiseen ja odottamiseen kuluu päivittäin aikaa, joka ei tuo asiakkaalle lainkaan lisäarvoa.

Ziirto · 6 min lukuaika

Tässä artikkelissa pääset lukemaan muunmuassa seuraavista:

✅ Miksi materiaalin odottaminen on suoraa hukka-aikaa
✅ Kuka vastaa siitä, että materiaalia on saatavilla
✅ Miksi järjestelmän pitää tietää, missä materiaali on
✅ Miten oikea täydennysmenetelmä valitaan materiaalin mukaan

Tuotannon työntekijän tehtävänä pitäisi olla tuotteen valmistaminen, kokoonpano tai jalostaminen. Silti monessa yrityksessä merkittävä osa työpäivästä kuluu materiaalien etsimiseen, puuttuvien osien selvittämiseen ja varastossa käymiseen.

Työ voi näyttää kiireiseltä. Ihmiset liikkuvat, puhelimet soivat ja osia haetaan kiireellä eri puolilta tehdasta. Tuotannon näkökulmasta kyse on kuitenkin usein puhtaasta hukasta.

Jos asentaja joutuu keskeyttämään työnsä puuttuvan osan vuoksi, ongelma ei ole se, kuinka nopeasti hän löytää materiaalin. Olennaisempi kysymys on, miksi materiaalin puuttuminen huomattiin vasta silloin, kun sitä tarvittiin.

Hyvin toimivassa tuotannossa oikeat materiaalit ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeina määrinä. Tämän pitäisi perustua määriteltyyn toimintamalliin ja luotettavaan järjestelmäohjaukseen – ei työntekijöiden muistiin, kokemukseen tai jatkuvaan kiireellä reagoimiseen.

Materiaalin odottaminen on suoraa hukka-aikaa

Materiaalipuutteen vaikutus ei rajoitu siihen aikaan, joka osan etsimiseen käytetään.

Kun tarvittavaa materiaalia ei löydy, työ keskeytyy. Työntekijä voi joutua kysymään asiasta kollegalta, työnjohdolta tai logistiikalta. Varastosta tarkistetaan saldoja, kierretään mahdollisia säilytyspaikkoja ja selvitetään, onko osa saapunut, kerätty väärään paikkaan tai käytetty toiselle tilaukselle.

Joskus osa löytyy. Joskus ei.

Etsimisen lisäksi aikaa kuluu odottamiseen, työn uudelleen aloittamiseen ja tuotannon aikataulun järjestämiseen. Pahimmillaan yhden osan puuttuminen pysäyttää kokonaisen työvaiheen tai estää tuotteen valmistumisen.

Kaikki tämä on suoraa hukka-aikaa, joka ei lisää tuotteen arvoa asiakkaalle.

Ongelma ei aina näy tuotantomäärissä yksittäisenä suurena häiriönä. Usein kyse on pienistä, päivittäin toistuvista katkoksista. Viisi minuuttia tässä, kymmenen minuuttia tuolla. Kun samanlaiset tilanteet toistuvat useilla työntekijöillä ja useissa vuoroissa, vuositasolla puhutaan helposti huomattavasta työmäärästä.

Kuka vastaa siitä, että materiaalia on saatavilla?

Tuotannon materiaalitäydennyksissä vastuiden pitää olla selkeät.

Yllättävän usein toimintamalli perustuu siihen, että tuotannon työntekijä huomaa materiaalin loppuvan ja lähtee hakemaan sitä itse. Jos materiaalia ei löydy, hän pyytää apua logistiikalta tai työnjohdolta.

Tällöin täydennys käynnistyy vasta, kun puute on jo vaikuttanut tuotantoon.

Parempi toimintamalli on sellainen, jossa materiaalitarve tunnistetaan ennen puutteen syntymistä. Logistiikka vastaa materiaalin toimittamisesta sovittuun paikkaan ja tuotanto voi keskittyä omaan ydintehtäväänsä.

💡 Tämä ei tarkoita, että sama täydennysmalli sopisi kaikkiin materiaaleihin. Ratkaisu voi perustua esimerkiksi:

  • järjestelmästä muodostuvaan täydennystehtävään
  • tuotantosuunnitelman tai työmääräimen mukaiseen keräilyyn
  • vaihekohtaiseen settikeräilyyn
  • Kanban- tai kaksilaatikkojärjestelmään
  • ennalta määriteltyihin täydennyskierroksiin
  • tuotannon tekemään sähköiseen tilauspyyntöön.

Olennaista on, että toimintatapa on määritelty. Materiaalin saatavuus ei saa riippua siitä, kuka sattuu olemaan työvuorossa tai kuka muistaa tarkistaa tilanteen.

Järjestelmän pitää tietää, missä materiaali on

Materiaalitäydennysten toimivuus edellyttää luotettavaa tietoa.

Jos järjestelmä näyttää materiaalille saldoa, mutta kukaan ei tiedä, missä se fyysisesti sijaitsee, järjestelmän tieto ei palvele tuotantoa eikä logistiikkaa. Sama ongelma syntyy, jos materiaali löytyy hyllystä, mutta varastopaikkaa tai saldoa ei ole kirjattu järjestelmään oikein.

Materiaalin pitäisi olla sekä fyysisesti että järjestelmällisesti hallinnassa.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:

  • jokaisella materiaalilla on määritelty varastopaikka
  • varastopaikat on merkitty selkeästi
  • vastaanotot, siirrot ja kulutukset kirjataan
  • tuotantoon toimitetun materiaalin sijainti tunnetaan
  • saldoihin ja paikkatietoihin voidaan luottaa
  • epäselville ja tunnistamattomille materiaaleille on oma käsittelytapansa.

Järjestelmäohjauksen puuttuessa materiaalien hallinta siirtyy helposti ihmisten muistin varaan. Kokeneet työntekijät tietävät, missä tavaroita yleensä säilytetään, mitä vaihtoehtoista osaa voidaan käyttää ja keneltä asiaa kannattaa kysyä.

Toiminta voi näyttää sujuvan niin kauan kuin oikeat ihmiset ovat paikalla. Todellisuudessa prosessi on haavoittuva.

Hyvä järjestelmä ei ole vain saldoluettelo. Sen pitäisi ohjata materiaalin vastaanottoa, varastointia, keräilyä, siirtoja ja täydennyksiä niin, että käyttäjän ei tarvitse arvailla seuraavaa tehtävää tai materiaalin sijaintia.

”Toiminta näyttää sujuvan niin kauan kuin oikeat ihmiset ovat paikalla. Todellisuudessa prosessi on haavoittuva.”

Kaikkea ei kannata toimittaa samalla tavalla

Tuotannon materiaalien tarpeet voivat erota merkittävästi toisistaan.

Pienet, edulliset ja nopeasti kuluvat vakio-osat voidaan täydentää esimerkiksi kaksilaatikko- tai Kanban-menetelmällä. Suuret, kalliit tai tuotekohtaiset komponentit kannattaa toimittaa tuotantosuunnitelman tai työmääräimen perusteella.

Joissakin työvaiheissa paras ratkaisu voi olla tuotekohtainen setti, joka sisältää kaikki kokoonpanossa tarvittavat osat. Toisissa tehtävissä materiaalit kannattaa säilyttää kiinteillä paikoilla työpisteen läheisyydessä ja täydentää säännöllisillä kierroksilla.

Sama ratkaisu ei myöskään sovi nopeasti kiertävälle vakio-osalle ja harvoin käytettävälle erikoiskomponentille.

Materiaalitäydennyksiä suunniteltaessa pitää tuntea ainakin:

  • materiaalin kulutus
  • kulutuksen vaihtelu
  • materiaalin koko ja käsiteltävyys
  • toimitus- ja täydennysaika
  • materiaalipuutteen vaikutus tuotantoon
  • varastointiin käytettävissä oleva tila
  • tuotantosuunnitelman luotettavuus.

Hyvä toimintamalli ei tarkoita mahdollisimman suuren materiaalimäärän tuomista tuotantoon varmuuden vuoksi. Ylitäyttö vie tilaa, vaikeuttaa järjestyksen ylläpitoa ja lisää materiaalien sekoittumisen tai vaurioitumisen riskiä.

Tavoitteena on hallittu saatavuus, ei mahdollisimman suuri puskuri.

Tuotannon ja logistiikan pitää toimia samalla tiedolla

Materiaalitäydennys ei ole vain logistiikan sisäinen prosessi. Se yhdistää hankinnan, varaston, tuotannonsuunnittelun, tuotannon ja tietojärjestelmät.

Jos tuotantosuunnitelma muuttuu, tiedon pitää välittyä materiaalien keräilyyn ja toimitukseen. Jos osa puuttuu varastosta, tuotannon pitää saada tieto ennen työn aloittamista. Jos materiaalin kulutus poikkeaa suunnitellusta, poikkeama pitää tunnistaa ja käsitellä.

Ongelmia syntyy, kun eri toiminnot työskentelevät eri tiedoilla.

Tuotanto voi olettaa materiaalien olevan valmiina. Logistiikka ei ole saanut tietoa tarpeesta. Järjestelmä näyttää saldoa, vaikka materiaalit on siirretty kuittaamatta tuotantoon. Hankinta uskoo nykyisen varastomäärän riittävän, vaikka osa saldosta on varattu toiselle tuotteelle.

Tällöin kiire alkaa näkyä vasta tuotannon työpisteellä, vaikka ongelma on syntynyt paljon aikaisemmin.

Toimiva täydennysprosessi edellyttää yhteisiä pelisääntöjä, selkeitä vastuita ja ajantasaista tilannekuvaa.

Kehittäminen alkaa nykytilan ymmärtämisestä

Materiaalitäydennysten kehittämistä ei kannata aloittaa suoraan automaatiosta, uudesta järjestelmästä tai trukkihankinnasta.

Ensin pitää selvittää, miten materiaalit tällä hetkellä liikkuvat.

Hyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi:

Kuka havaitsee materiaalitarpeen?
✅ Miten täydennys käynnistyy?
✅ Kuka kerää ja toimittaa materiaalin?
✅ Mistä tieto materiaalitarpeesta saadaan?
✅ Kuinka usein tuotanto joutuu itse hakemaan osia?
✅ Mitä materiaaleja etsitään toistuvasti?
✅ Kuinka paljon aikaa puutteisiin, etsimiseen ja odottamiseen kuluu?
✅ Voidaanko järjestelmän saldoihin ja varastopaikkoihin luottaa?
✅ Mihin materiaalit toimitetaan tuotannossa?
✅ Mitä tapahtuu ylimääräisille tai käyttämättä jääneille osille?

Havainnoinnin ja työn mittaamisen avulla voidaan nähdä, kuinka paljon tuotannon työajasta kuluu materiaalien käsittelyyn, hakemiseen ja puutteiden selvittämiseen.

Usein ensimmäiset kehityskohteet ovat yksinkertaisia. Varastopaikat merkitään, järjestelmätiedot korjataan, täydennysvastuut sovitaan tai usein käytetty materiaali sijoitetaan lähemmäs käyttöpaikkaa.

Suurempia ratkaisuja kannattaa suunnitella vasta, kun tiedetään, mitä ongelmaa niillä ollaan ratkaisemassa.

Tuotannon tehtävä ei ole etsiä osia

Hyvin järjestetty materiaalitäydennys ei välttämättä näy tuotannon työntekijälle juuri lainkaan. Materiaalit ovat saatavilla silloin, kun niitä tarvitaan, eikä työn tekeminen keskeydy niiden etsimiseen.

Tämän taustalla on kuitenkin paljon suunnittelua:

  • selkeä materiaalinohjaus
  • luotettava järjestelmätieto
  • tarkoituksenmukainen varastointi
  • määritellyt täydennysmenetelmät
  • sovitut vastuut
  • tuotannon ja logistiikan välinen tiedonkulku.

Materiaalien etsiminen ja niiden odottaminen eivät kuulu tuotteen valmistamiseen. Ne ovat hukkaa, jonka kustannukset näkyvät tuotannon tehokkuudessa, toimituskyvyssä ja työn mielekkyydessä.

Tuotannon työntekijän pitäisi voida keskittyä tuotteen tekemiseen. Logistiikan ja järjestelmien tehtävänä on varmistaa, että tekemiseen tarvittavat materiaalit ovat oikeassa paikassa ennen kuin niitä tarvitaan.

Katsotaan yhdessä, mihin teidän prosessissanne aika oikeasti kuluu.

Jutellaanko lisää?

Jos ei tule tulosta, ei tule laskua. Ziirto – Sisälogistiikan uusi taso.

OTA YHTEYTTÄ

Mitäpä sanot, olisiko aika kehittää teidänkin sisälogistiikkaanne?

ANTTI PAJUKIVI

Kehitysinsinööri

+358 50 5513100

        

Työntutkimus ei mittaa työntekijää, se kertoo mitä voidaan kehittää

Sisälogistiikka

Työntutkimus ei mittaa työntekijää, se kertoo mitä voidaan kehittää

Sitä, mitä ei mitata, on vaikea johtaa. Ja sitä, mitä ei ymmärretä, on vielä vaikeampi kehittää.

Ziirto · 6 min lukuaika

Tässä artikkelissa pääset lukemaan muunmuassa seuraavista:

✅ Miksi mittarit kertovat tuloksen, mutta eivät syytä
✅ Miksi työntutkimus ei arvioi työntekijää vaan työtä
✅ Miten löydät nopeat, halvat kehityskohteet
✅ Miksi työn mittaaminen kannattaa tehdä osaksi arkea

Tuotannossa ja logistiikassa seurataan tavallisesti esimerkiksi toimitusvarmuutta, tuotantomääriä, keräilytehokkuutta, varastosaldojen oikeellisuutta ja läpimenoaikoja. Hyvä niin. Mittarit kertovat, saavutettiinko tavoite ja mihin suuntaan toiminta kehittyy.

Pelkkä lopputulos ei kuitenkaan aina kerro, miksi tavoitteeseen päästiin tai miksi siitä jäätiin. Jos päivän tuotantomäärä jäi suunnitellusta, johtuiko se hitaasta työskentelystä? Vai odotettiinko materiaaleja, etsittiinkö työvälineitä, korjattiinko virheitä tai keskeytyikö työ jatkuvasti?

Tätä ei saada selville seuraamalla vain valmistuneiden tuotteiden tai käsiteltyjen tilausten määrää. Tarvitaan tietoa siitä, mitä työn aikana oikeasti tapahtuu. Siksi myös työntutkimus on mittaamista ja yksi tuotannon ja logistiikan hyödyllisimmistä mittareista.

Mittari kertoo tuloksen – työntutkimus kertoo syyn

Työntutkimuksessa työtehtävä pilkotaan ymmärrettäviin osiin. Samalla selvitetään esimerkiksi:

  • kuinka paljon aikaa käytetään varsinaiseen tekemiseen
  • mitä joudutaan odottamaan
  • mitä tietoja, tavaroita tai työvälineitä etsitään
  • kuinka paljon työ sisältää siirtymistä
  • kuinka usein työ keskeytyy
  • missä vaiheissa syntyy virheitä tai uudelleen tekemistä

Tarkoituksena ei ole löytää hitainta työntekijää. Tarkoituksena on tunnistaa työstä ne asiat, jotka estävät työn sujuvan tekemisen.

Ero on merkittävä.

Toimitusvarmuus voi kertoa, että tilaus myöhästyi. Keräilytehokkuus voi kertoa, että tavoitetta ei saavutettu. Työntutkimus auttaa selvittämään, miksi näin tapahtui.

Kellokalle vai kehittämisen työkalu?

Työntutkimukseen liittyy edelleen vahvoja mielikuvia.

Kun työpaikalla kerrotaan tulevasta työntutkimuksesta, osa työntekijöistä ajattelee ensimmäisenä sekuntikelloa, kiireen lisäämistä ja henkilökohtaisen ripeyden arviointia. Työntutkija saatetaan nähdä kellokallena, joka tarkkailee työntekijää ja etsii syytä kiristää työtahtia.

Mielikuva on ymmärrettävä, jos tutkimuksen tarkoitusta ei ole avattu tai henkilöstöä ei ole otettu mukaan sen toteuttamiseen.

Oikein toteutettuna työntutkimus ei kuitenkaan ota kantaa yksittäisen työntekijän hyvyyteen tai huonouteen. Tutkimuksen kohteena ovat työtehtävä, työmenetelmä ja olosuhteet, joissa työ tehdään.

💡 Ongelma ei ole ihmisessä

✅ Jos keräilijä joutuu kävelemään jokaisen tilauksen aikana ylimääräisen kierroksen, ongelma ei ole kävelynopeus.
✅ Jos asentaja odottaa materiaaleja puoli tuntia, ongelma ei ratkea pyytämällä häntä työskentelemään ripeämmin.
✅ Jos pakkaaja käyttää päivittäin aikaa työvälineiden etsimiseen, kyse on huonosti suunnitellusta työpisteestä tai prosessista.

Työntutkimuksen tehtävänä on tehdä nämä asiat näkyviksi.

Työntekijä ei yleensä ole prosessin pullonkaula

Tuotannon tai logistiikan heikko suorituskyky selitetään helposti työntekijöiden tekemisellä. Todellisuudessa ongelma löytyy usein työn ympäriltä. Työn tekemistä voivat hidastaa esimerkiksi:

  • epäselvät työohjeet
  • puutteelliset lähtötiedot
  • materiaalien väärä sijoittelu
  • pitkät siirtymät
  • toimimattomat järjestelmät
  • epätarkoituksenmukaiset työvälineet
  • odottaminen
  • jatkuvat keskeytykset
  • puutteellinen työnjako

Näihin asioihin työntekijä ei välttämättä pysty itse vaikuttamaan, vaikka hän tekisi työnsä kuinka ripeästi.

Työntutkimuksen avulla keskustelu voidaan siirtää mielipiteistä tosiasioihin. Ei tarvitse arvailla, miksi työ ei etene. Voidaan näyttää, mihin aika kuluu ja missä kohdassa prosessi katkeaa.

Se tekee kehittämisestä myös oikeudenmukaisempaa.

”Työntutkimuksen avulla keskustelu voidaan siirtää mielipiteistä tosiasioihin.”

Helpoimmat kehityskohteet löytyvät usein nopeasti

Työntutkimuksen ei tarvitse johtaa suureen järjestelmähankkeeseen,
automaatioinvestointiin tai koko tuotantotilan uudelleenrakentamiseen.
Usein ensimmäiset parannukset ovat hyvin yksinkertaisia.


Puuttuva työväline voidaan hankkia. Usein käytetty materiaali voidaan siirtää lähemmäs.


Tulostimelle voidaan määrittää järkevämpi sijainti. Työvaiheiden järjestystä voidaan
muuttaa. Toistuva tiedon kysyminen voidaan korvata selkeällä työohjeella.
Nämä ovat matalalla roikkuvia hedelmiä: kehityskohteita, jotka voidaan toteuttaa nopeasti


ja pienillä kustannuksilla, mutta joiden vaikutus kertautuu jokaisella työkierrolla.
Yhden työvaiheen kymmenen sekunnin säästö ei kuulosta suurelta. Jos sama työvaihe


toistuu satoja kertoja päivässä, vaikutus voi olla tunteja viikossa ja satoja tunteja
vuodessa.


Ilman mittaamista säästö jää helposti huomaamatta.

Työntutkimuksen pitäisi olla osa normaalia toimintaa

Työtä tutkitaan usein vasta silloin, kun jokin on jo selvästi pielessä.

Toimitukset myöhästyvät, ylityöt lisääntyvät, henkilöstö ei ehdi tehdä töitä tai tuotantomäärää pitäisi kasvattaa. Työntutkimus tilataan tällöin korjaamaan jo syntynyttä ongelmaa.

Parempi tapa olisi tehdä työn mittaamisesta normaali osa tuotannon ja logistiikan johtamista.

Prosessit muuttuvat jatkuvasti. Tuotevalikoima vaihtuu, järjestelmiä päivitetään, layoutia muutetaan ja uusia työntekijöitä aloittaa. Aikaisemmin toimiva työmenetelmä ei välttämättä ole enää paras mahdollinen.

Siksi työntutkimus kannattaa toistaa tasaisin väliajoin ja aina merkittävien muutosten yhteydessä. Sen avulla voidaan tarkistaa:

  • toimiiko nykyinen työmenetelmä edelleen
  • onko työajan jakautuminen muuttunut
  • ovatko aikaisemmat parannukset tuottaneet tulosta
  • onko prosessiin syntynyt uutta odottamista, etsimistä tai turhaa liikkumista

Työntutkimuksen ei pitäisi olla poikkeustilanne, johon suhtaudutaan pakollisena pahana. Sen pitäisi olla samalla tavalla normaalia toimintaa kuin laadun, toimituskyvyn tai turvallisuuden seuranta.

Mittaamisen pitää auttaa myös työntekijää

Mittarit ja työntutkimus herättävät vähemmän vastustusta, kun niiden tarkoitus tehdään avoimeksi.

Henkilöstölle pitää kertoa:

✅ Mitä mitataan
✅ Miksi sitä mitataan
✅ Miten tietoa käytetään
✅ Mitä tiedolla ei tehdä
✅ Miten henkilöstö osallistuu kehittämiseen

Tutkimuksen tulokset pitää myös palauttaa työntekijöille. Jos henkilöstö käyttää aikaansa haastatteluihin ja havainnointiin, heidän pitää nähdä, mihin havainnot johtivat.

Parhaimmillaan työn mittaaminen poistaa arjen turhautumista. Vähemmän etsimistä, odottamista, turhia siirtoja ja uudelleen tekemistä tarkoittaa sujuvampaa työtä. Samalla tehokkuus, ergonomia ja työn mielekkyys voivat parantua.

Työntutkimus ei siis ole työntekijää vastaan. Oikein tehtynä se on yksi parhaista keinoista kehittää työtä yhdessä työntekijän kanssa.

Mittaa työtä, älä ihmistä

Tuotannon ja logistiikan johtaminen ilman mittaamista perustuu helposti oletuksiin, kokemuksiin ja äänekkäimpiin mielipiteisiin.

Kokemuksella on arvonsa, mutta se ei yksin kerro, mitä prosessissa todella tapahtuu.

Työntutkimus tuo johtamisen tueksi tietoa työn sisällöstä, työajan jakautumisesta ja työn sujuvuutta estävistä tekijöistä. Sen avulla voidaan tunnistaa nopeasti toteutettavia parannuksia, perustella suurempia muutoksia ja seurata, saavutettiinko kehittämisellä haluttu vaikutus.

Työntutkimusta ei pitäisi nähdä kellokallen syyninä tai henkilökohtaisen ripeyden seurantakeinona.

Katsotaan yhdessä, mihin teidän prosessissanne aika oikeasti kuluu.

Jutellaanko lisää?

Jos ei tule tulosta, ei tule laskua. Ziirto – Sisälogistiikan uusi taso.

OTA YHTEYTTÄ

Mitäpä sanot, olisiko aika kehittää teidänkin sisälogistiikkaanne?

ANTTI PAJUKIVI

Kehitysinsinööri

+358 50 5513100